• etusivu
  • palvelut
    • Palvelut
      • tulostusratkaisut
      • digitointi
      • tiedonhallinta
      • tiedonvarmistus
      • tekoälyratkaisut
  • yritys
  • referenssit
  • insights
  • yhteys
Skip to content
  • etusivu
  • palvelut
    • Palvelut
      • tulostusratkaisut
      • digitointi
      • tiedonhallinta
      • tiedonvarmistus
      • tekoälyratkaisut
  • yritys
  • referenssit
  • insights
  • yhteys

Säilytysajat ja tiedonohjaus julkisessa hallinnossa kattavasti selitettynä

Julkisessa hallinnossa tieto ei ole vain työkalu, vaan velvoite. Asiakirjat syntyvät, kiertävät ja poistuvat käytöstä lakisääteisten vaatimusten mukaisesti, ja jokainen vaihe tässä elinkaaressa on hallittava tarkasti. Säilytysajat ja tiedonohjaus ovat ne kaksi peruskäsitettä, joiden varaan julkisen hallinnon asiakirjahallinta rakentuu. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä nämä käsitteet tarkoittavat, mitkä säädökset niitä ohjaavat, miten niitä hallitaan käytännössä ja mihin virheisiin organisaatiot tyypillisimmin kompastuvat.

Artikkeli etenee peruskäsitteistä kohti käytännön sovelluksia. Oli kyse sitten kunnallishallinnosta, valtion virastosta tai muusta julkisesta organisaatiosta, samat periaatteet pätevät kaikkialla. Tavoite on, että artikkelin luettuasi ymmärrät, miten säilytysajat ja tiedonohjaus liittyvät toisiinsa, ja osaat tunnistaa oman organisaatiosi kehityskohteet.

Mitä säilytysajat ja tiedonohjaus tarkoittavat?

Säilytysaika tarkoittaa sitä ajanjaksoa, jonka asiakirjaa tai tietuetta on lain tai organisaation oman päätöksen mukaan säilytettävä ennen kuin se voidaan hävittää tai siirtää pysyvään arkistoon. Säilytysaika ei ole vapaavalintainen, vaan se perustuu asiakirjan sisältöön, tehtävään ja sitä koskevaan lainsäädäntöön.

Tiedonohjaus puolestaan on järjestelmällinen tapa hallita asiakirjojen koko elinkaarta eli sitä, miten asiakirja syntyy, rekisteröidään, luokitellaan, säilytetään ja lopulta joko hävitetään tai arkistoidaan pysyvästi. Tiedonohjaus on siis laajempi käsite kuin pelkkä säilytysaika: se kattaa kaikki vaiheet tiedon syntymisestä sen loppukäsittelyyn.

Näiden kahden käsitteen suhde on suoraviivainen: tiedonohjaus on prosessi ja rakenne, joka määrittää muun muassa säilytysajat kullekin asiakirjatyypille. Esimerkiksi kunnan rakennuslupa-asiakirja ja henkilöstöhallinnon lomake voivat olla hyvin erilaisia säilytysajaltaan, vaikka molemmat syntyvät saman organisaation toiminnassa. Tiedonohjauksen tehtävä on varmistaa, että nämä erot tunnistetaan ja toteutetaan johdonmukaisesti.

Mitkä lait ja säädökset ohjaavat säilytysaikoja?

Julkisen hallinnon asiakirjahallintaa ohjaa useampi laki, jotka yhdessä muodostavat vaatimusten kokonaisuuden. Keskeisimmät ovat arkistolaki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki sekä tiedonhallintaa koskeva laki.

Arkistolaki ja pysyvä säilyttäminen

Arkistolaki velvoittaa julkiset organisaatiot huolehtimaan asiakirjojensa arkistoimisesta ja määrittelee, miten asiakirjoja on hoidettava niiden koko elinkaaren ajan. Kansallisarkisto voi määrätä tietyt asiakirjat pysyvästi säilytettäviksi, jolloin niitä ei saa hävittää lainkaan. Pysyvä säilyttäminen koskee tyypillisesti asiakirjoja, joilla on merkittävää historiallista tai yhteiskunnallista arvoa.

Julkisuuslaki ja tiedonsaantioikeus

Julkisuuslaki takaa kansalaisille oikeuden saada tietoa viranomaisten asiakirjoista. Tämä asettaa vaatimuksia myös sille, miten asiakirjat on rekisteröitävä ja löydettävä: asiakirja, jota ei löydy tai jonka säilytysaika on päättynyt ennenaikaisesti, voi vaarantaa kansalaisten tiedonsaantioikeuden toteutumisen.

Tiedonhallintalaki ja kokonaisvaltainen ohjaus

Vuonna 2020 voimaan tullut laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta, tuttavallisemmin tiedonhallintalaki, toi mukanaan velvoitteen ylläpitää tiedonhallintamallia. Laki edellyttää, että julkiset organisaatiot kuvaavat tietojärjestelmänsä, tietovaransa ja niihin liittyvät käsittelyprosessit. Tiedonhallintamalli on käytännössä pohja, jolle tiedonohjaus rakentuu.

Näiden lakien lisäksi monet toimialakohtaiset säädökset, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö tai opetustoimen normit, määrittelevät omia erityisvaatimuksiaan asiakirjojen säilytysajoille. Julkisen hallinnon organisaation on tunnettava sekä yleiset velvoitteet että oman toimialansa erityisvaatimukset.

Tiedonhallintasuunnitelma säilytysaikojen käytännön työkaluna

Tiedonhallintasuunnitelma on asiakirja tai järjestelmä, jossa organisaatio määrittelee, mitä asiakirjoja syntyy, miten ne luokitellaan, kuinka kauan niitä säilytetään ja miten niiden elinkaari päättyy. Se on tiedonohjauksen tärkein käytännön työkalu.

Perinteisesti julkisessa hallinnossa on käytetty arkistonmuodostussuunnitelmaa, joka on toiminut samanlaisena ohjaavana asiakirjana. Tiedonhallintasuunnitelma on tämän modernimpi vastine, joka ottaa huomioon myös sähköiset järjestelmät ja digitaaliset tietovarannot.

Mitä hyvä tiedonhallintasuunnitelma sisältää?

Toimiva tiedonhallintasuunnitelma kattaa vähintään seuraavat osa-alueet:

  • Asiakirjaluokat ja niiden kuvaukset
  • Kullekin asiakirjaluokalle määritellyt säilytysajat
  • Säilytysmuoto eli säilytetäänkö asiakirja paperisena, sähköisenä vai molempina
  • Vastuuhenkilöt ja käsittelyprosessit
  • Hävittämisen tai pysyvän arkistoinnin menettelyt

Konkreettinen esimerkki: kunnan sosiaalitoimen asiakasasiakirjat voivat kuulua useampaan eri luokkaan, joista jokaisella on oma säilytysaikansa. Lastensuojelun asiakirjoja koskevat eri velvoitteet kuin toimeentulotukihakemuksia. Tiedonhallintasuunnitelma tekee nämä erot näkyviksi ja hallittaviksi.

Sähköinen tiedonohjausjärjestelmä

Monissa julkisissa organisaatioissa tiedonhallintasuunnitelma on integroitu suoraan sähköiseen dokumentinhallintajärjestelmään. Tällöin asiakirja saa automaattisesti oikean metatiedon, säilytysajan ja käsittelysäännön heti tallennusvaiheessa. Tämä vähentää manuaalista työtä ja inhimillisiä virheitä merkittävästi.

Yleisimmät virheet säilytysaikojen hallinnassa

Vaikka säilytysaikojen periaatteet ovat selkeät, käytännön toteutuksessa esiintyy toistuvia ongelmia. Niiden tunnistaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa asiakirjahallintaa.

Yksi yleisimmistä virheistä on se, että säilytysaikoja ei ole määritelty lainkaan tai ne ovat vanhentuneita. Organisaation toiminta muuttuu, lainsäädäntö uudistuu, mutta tiedonhallintasuunnitelma jää päivittämättä. Tällöin asiakirjoja saatetaan säilyttää liian kauan tai hävittää liian aikaisin. Kumpikin vaihtoehto on ongelmallinen.

Toinen tyypillinen ongelma on se, että säilytysajat on kyllä kirjattu, mutta niitä ei noudateta käytännössä. Asiakirjoja kertyy sähköisiin järjestelmiin ja verkkolevyille ilman selkeää rakennetta, ja kukaan ei seuraa, milloin kunkin asiakirjan elinkaari päättyy. Tämä on klassinen esimerkki pimeästä tiedosta: tieto on olemassa, mutta se ei palvele organisaatiota eikä ole hallinnassa.

Kolmas yleinen virhe liittyy vastuiden epäselvyyteen. Jos kukaan ei tiedä, kenen tehtävä on huolehtia asiakirjojen hävittämisestä tai arkistoinnista, asia jää tekemättä. Tiedonohjaus toimii vain, kun vastuut on selkeästi määritelty ja ne ovat organisaation tiedossa.

  • Tiedonhallintasuunnitelma on vanhentunut eikä vastaa nykyistä toimintaa
  • Säilytysaikoja ei valvota järjestelmällisesti
  • Asiakirjoja säilytetään useissa eri paikoissa ilman yhtenäistä rakennetta
  • Vastuuhenkilöt puuttuvat tai vastuut ovat epäselvät
  • Sähköisiä asiakirjoja ei käsitellä samalla huolellisuudella kuin paperisia

Tiedonohjauksen kehittäminen osana kokonaisvaltaista tiedonhallintaa

Edellä käsiteltyjen perusteiden pohjalta on luontevaa kysyä: mistä kehittäminen kannattaa aloittaa? Vastaus on lähes aina sama: nykytilan kartoituksesta.

Ennen kuin säilytysaikoja voidaan kehittää tai tiedonohjausta systematisoida, on tiedettävä, mitä asiakirjoja organisaatiossa on, missä ne sijaitsevat ja miten niitä tällä hetkellä käsitellään. Tämä kartoitus paljastaa usein yllättävän paljon: asiakirjoja löytyy paikoista, joista niitä ei osattu odottaa, ja säilytysaikoja sovelletaan epäyhtenäisesti eri yksiköissä.

Kartoituksen jälkeen kehittäminen etenee tyypillisesti kolmessa vaiheessa:

  1. Tiedonhallintasuunnitelman ajantasaistaminen, jossa asiakirjaluokat, säilytysajat ja vastuut päivitetään vastaamaan nykyistä toimintaa ja lainsäädäntöä.
  2. Prosessien ja järjestelmien yhdenmukaistaminen, jossa tiedonohjauksen säännöt viedään käytännön työtapoihin ja tietojärjestelmiin, jolloin oikeat metatiedot ja säilytysajat kertyvät automaattisesti.
  3. Jatkuva seuranta ja kehittäminen, jossa tiedonhallintasuunnitelmaa päivitetään säännöllisesti ja vastuuhenkilöt huolehtivat siitä, että käytännöt pysyvät ajan tasalla.

Kokonaisvaltainen tiedonhallinta tarkoittaa sitä, että säilytysajat ja tiedonohjaus eivät ole erillinen hallinnollinen velvoite, vaan luonteva osa organisaation päivittäistä toimintaa. Kun tiedonohjaus on kunnossa, asiakirjat löytyvät nopeasti, vaatimustenmukaisuus on helppo osoittaa ja henkilöstö voi keskittyä varsinaiseen työhönsä. DOC auttaa julkisen hallinnon organisaatioita rakentamaan tämän kokonaisuuden hallitusti, askel kerrallaan.

Haluatko kartoittaa, miten tiedonohjaus toimii juuri teidän organisaatiossanne? Ota yhteyttä ja selvitetään tilanne yhdessä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

  • Varmuuskopioinnin ulkoistaminen
  • Palautus ja palautusharjoitukset
  • Virtuaaliympäristöjen varmistaminen
  • Sopimuselinkaaren vaiheet ja mitä kussakin voi mennä pieleen
  • Turvallinen tekoälyn käyttöönotto teollisuuden tiedonhallinnassa

Digital Office Company eli DOC on vuonna 1996 perustettu kotimainen yritys, joka tarjoaa nykyaikaisia tiedonhallinnan ratkaisuja eri kokoisille organisaatioille. Toimipisteemme sijaitsevat Espoossa, Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Lappeenrannassa.

kumppanit

ota yhteyttä

Itsehallintokuja 6
02600 Espoo
0207 342 480

myynti@doc.fi

seuraa meitä

Evästeet Tietosuojaseloste